Matkakertomus 24.5.2008

OPINTO / TUTUSTUMISMATKA ILOMANTSIIN 24.5.2008

 

Kohteet: Viinitorni

        Hermannin viinitila

        Parppeinvaara

        Möhkö

        Petkeljärvi

        Korpisoturi-monumentti Joensuussa

       

Mukana: Sirkka ja Kari Lintula                Seija ja Aleksanteri Risto

          Eila ja Erkki Mankonen                Marke ja Unto Hirvonen

          Helena ja Kari Hyvärinen            Annikki ja Viljo Pitkänen

          Raili ja Martti Savolainen            Eira ja Tapio Pirinen

          Tuula ja Alpo Ollila                    Jorma Nenonen

          Maritta ja Reijo Eskelinen            Pekka Rikkonen

 

 

        Yhdistyksen perinteinen kevään opinto/tutustumismatka tehtiin tällä kertaa Karjalaan, Ilomantsiin. Matkan järjestelystä huolehti Matka-Piirla / Rauno Haikonen (mukana myös matkalla). Bussinkuljettajana toimi Seppo Mäkelä. Matkalle lähdettiin klo 7.30 jäähallin P-paikalta.

  Ensimmäinen pysähdys- ja kahvipaikka oli Marjalan ABC. Tämä oli myös Hyväristen lähtöpaikka retkelle.

  Menomatkalla testattiin retkeläisten tietämystä Ilomantsista, karjalaisista murresanoista ja kiinalaisesta käsityöstä.

  Ilomansi-tietäjäksi osoittautui ??, murresanat hallitsivat Sirkka ja Kari Lintula, sekä kiinalaisen käsityön tuntijaksi osoittautui Reijo Eskelinen

 

Yleistietoa Ilomantsista

Suomen ja EU:n itäisin manneralueen kunta

Sotahistorian näyttämö talvi- ja jatkosodissa

Kalevala-kunta ja karjalaisen kulttuurin vaalija

Suomen ortodoksisin kunta

Perustettu vuonna 1875

Pinta-ala 3172 km², josta vesistöä 402 km²

Venäjän kanssa yhteistä rajaa n. 100 km

Naapurikunnat Eno, Lieksa ja Joensuu

Lähin lentokenttä, rautatieasema ja sisäsatama Joensuussa

Matkaa Joensuuhun 72 km (noin tunti) ja Helsinkiin 511 km

Asukkaita n. 6300

 

 

Viinitorni

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli viinitorni. Viinitornilla ja viinitilalla oppaana ja esittelijänä toimi Liisa Karvinen. Pappilanvaaran laella Ilomantsin vesitornista avautuivat uhkeat näköalat koko Ilomantsin yli, jopa Venäjän puolelle saakka. Lähietäisyydellä näkyivät sekä luterilainen että ortodoksinen kirkko ja kuntoutuskeskus Pääskynpesä.

Viinitornissa on myös kahvila ja PeltoHermannin viiniravintola, jossa retkeläisille oli kuohuviinin maistajaiset.

Viinitornissa voi perehtyä myös ilomantsilaisen tilaviinin historiaan, joka on samalla koko Suomen tilaviinin valmistuksen historiaa.

 

Hermannin viinitila

Hermannin viinitila on Suomen vanhin viinitila. Alan uranuurtajat Timo Kettunen, Arto Liimatta ja Harri Turunen perustivat PeltoHermanni Oy:n 1989 ja keskittyivät kotimaisen viinitila-ajatuksen eteenpäin viemiseen seuraavien vuosien aikana.

Alkoholilain muutos vuonna 1995 mahdollisti marjaviinien valmistuksen ohella myös niiden myynnin. Hermannin ja Valamon luostarin yhdessä perustaman Valamon ViiniHermannin kanssa nämä viinitilat hallitsevat huomattavaa osaa Suomen tilaviinimarkkinoista.

Hermannin viinitilalla on viinehtimö, viinimyymälä, viinitorni ja hehtaareittain tilan omia marjaviljelyksiä. Hermannin viinitila valmistaa seitsemää viiniä ja neljää likööriä. Täälläkin retkeläisillä oli viinin maistajaiset sekä mahdollisuus viini- ja matkamuisto-ostoihin.

 

Parppeinvaara

Hermannin viinitilalta siirryimme Parppeinvaaralle, jossa ruokailimme Parppeinpirtissä. Hyvinpä karjalaisen pöydän antimet maistuivatkin. Karjalanpiirakoita monet ostivat kotiin viemisiksikin. Ruokailun jälkeen kiertelimme alueella. Sisälle alueen rakennuksiin emme kuitenkaan päässeet, koska ne olivat suljettuina.

 

Ilomantsin Parppeinvaara on rakennettu kalevalaisen runonlaulun aidolle maaperälle. Parppeinvaaran isäntänä oli 1800-luvun lopulla Jaakko Parppei, kanteleensoittaja ja runonlaulaja.

Parppeinvaaran runokylässä karjalainen kulttuuri esittäytyy ortodoksisen uskonnon, runonlaulun ja kantelemusiikin, käsitöiden sekä maistuvan perinneruuan muodossa. Ilomantsilaiseen sotahistoriaan voi tutustua rajakenraali Raappanan sodanaikaisessa komentorakennuksessa.

 

 

 

Möhkö.

Seuraava kohteemme oli n. 30 km päässä Ilomantsista sijaitseva Möhkö.

Möhköön tervetulleeksi meidät toivotti, Pytinki-talon esitteli ja Möhkön historiasta kertoi Merja Hakola.

Möhkön järvimalmia jalostanut rautaruukki rakennettiin 1850-luvun tienoilla keskelle erämaata Möhkönkosken partaalle. Rautaruukin mukana syntyi ja kasvoi Möhkön kylä. Nykyisin kylässä asuu noin 120 ympärivuotista asukasta, ja se on vireä matkailu- ja kulttuurikohde aivan Venäjän rajan läheisyydessä. 

Alueella on tehty paljon entisöintitöitä muun muassa Museoviraston toimesta. Mielenkiintoisia tutustumiskohteita  ovat Ruukkimuseon ja monipuolisten näyttelyiden lisäksi myös entisöity kanava sulkuineen, masuunien rauniot ja sepän paja. Alue on sotahistoriallisesti ainutlaatuista, sillä sieltä löytyy sekä talvi- että jatkosodan aikaisia kohteita. 

Möhkön kylän halki virtaa Koitajoki, jossa sijaitsee Möhkönkosken virkistyskalastusalue nuotiopaikkoineen.

 

Petkeljärven kansallispuisto

Möhköön tutustuttuamme siirryimme Petkeljärven retkeilykeskukseen.

Tie kulki järvien välillä olevilla harjuilla. Näin saimme ihailla kauniita maisemia.

Petkeljärven retkeilykeskus ja luontotupa sijaitsevat Petraniemen kärjessä, Petkeljärventien päässä. Se on avoinna päivittäin toukokuun alusta elokuun loppuun. Retkeilykeskuksen läheisyydessä sijaitsee puiston erikoisuuksiin kuuluvat jatkosodanaikaiset taisteluvarustukset, joista osa on entisöity ja joihin tutustuimme. Retkeilykeskuksessa sattui olemaan myös iltapäivätanssit, joten tanssin ystävät pääsivät kokeilemaan parketin luistoa.

Ennen poislähtöä retkeläisille oli tarjolla munkkikahvit.

 

Petkeljärven kansallispuisto on perustettu 1956, pinta-ala 6 km².

Aluetta hoitaa Metsähallitus. Petkeljärven kansallispuisto on kuin maisema postikortissa. Kauniiden ja kapeiden harjujen päältä aukeaa lumoavat näkymät alhaalla pilkistäville järville ja metsälammille.

Petkeljärven arvokkaat harjut kuuluvat pitkään harjumuodostelmaan, joka ulottuu Koitereelta aina Venäjän puolelle. Harjut eivät ole korkeita, mutta ne ovat jyrkkärinteisiä. Puiston koskemattomissa metsissä humisevat 150-vuotiaat, paksukaarnaiset petäjät. Kesäisin kävijän havahduttaa hiljaisesta mietiskelystä kuikan kuuluva huuto. Joskus polun saattaa tukkia majavan kaatama puunrunko.

Matkalla Petkeljärveltä Joensuuhun Viljo Pitkänen testasi vielä retkeläisten Suomi-tietoutta. Bussissa käytävän oikealla puolella istuneet olivat niukasti tietävämpiä.

 

 

Korpisoturi-monumentti Joensuussa

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Joensuun hautausmaalla, Korpisoturi-monumentilla.

Raja- ja Laatokan-Karjalan luovutettujen seurakuntien sankarihautoihin haudattujen ja kadonneina siunattujen sankarivainajien Korpisoturi-muistomerkki paljastettiin Joensuussa itsenäisyyspäivänä 6.12.1990. Monumentti muodostuu kuvanveistäjä Herman Joutsenen veistämästä, kivipaadella keloa vasten istuvaa väsynyttä korpisoturia esittävästä patsaasta ja sitä kaarena ympäröivästä aaltoharjaisesta graniittimuurista. Graniittijalustassa ovat Karjalan vaakuna ja sanat:

PUOLESTA HEIMON JA MAAN.

Muuriin kaiverrettiin ensin Harlun, Impilahden, Korpiselän, Pälkjärven, Ruskealan, Salmin, Soanlahden, Suistamon ja Suojärven pitäjien 2568 sankarivainajan sekä Vienan-Aunuksen alueen 132 sankarivainajan nimet. Muistomerkkiä laajennettiin Sortavalan kaupungin ja maalaiskunnan 600 sankarivainajan nimillä, joten monumentissa on yhteensä 3300 nimeä. Laajennustyö tehtiin Kristiansstadin-Sortavalan säätiön kustannuksella.

Nimien keruussa saatiin arvokasta apua Karjalan Sivistysseuralta.

Joensuun kaupunki lahjoitti muistomerkille kauniin paikan Rauhanpuistosta. Kaupunki myös teki alueen perustus-, laatoitus- ja istutustyöt sekä vastaa sen hoidosta. Kivityöt teki Ylämaan Graniitti Oy, kaiverrukset Joen Kivituote ja pystytyksen Maarakennus Niemeläinen Ky.

Aloitteen muistomerkistä teki Suojärvi-Seura ry vuonna 1987. Sen toteutti alueen pitäjäseurojen edustajista muodostettu, rehtori Nestor Norpan ja sosiaalijohtaja Heikki Ihatsun johdolla työskennellyt toimikunta. Hanke, jonka kustannukset olivat 1,4 miljoonaa markkaa, rahoitettiin pääosaksi keräysvaroilla. Ne saatiin seurakunnilta, kunnilta, pitäjäseuroilta ja -säätiöiltä sekä liikelatoksilta ja sankarivainajien omaisilta ym. yksityishenkiläiltä. Opetusministeriö antoi valtion tukea, ja tuloja saatiin lisäksi pienoispatsaiden myynnillä. Paljastusjuhlassa oli mukana yli tuhat henkeä. Joensuun luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pidettiin juhlajumalanpalvelukset. Muistomerkin paljasti toimikunnan puheenjohtaja Nestor Norppa. Kenraaliluutnantti Rauno Meriö piti juhlapuheen Yliopiston juhlasalissa pidetyssä juhlassa. Monumentti on muodostunut suosituksi nähtävyydeksi ja käyntikohteeksi kunnianosoitusten tuojille sekä turisteille.

 

Korpisoturi-monumentilta lähdettiin kotimatkalle. Hyväriset jätettiin vielä Marjalan ABC-lle. Sieltä jatkettiin matkaa kohti Kuopiota. Kuopiossa olimme klo 20.00. Retkeläiset kiittelivät järjestäjiä antoisasta retkestä ja poistuivat koteihinsa. Retki oli päättynyt.

 

 

kirjasi: Martti Savolainen       

 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

 

 

Made with Namu6